maanantai 30. elokuuta 2010

Peruspunkut

Pari viikkoa sitten kun tein tapaksia, osoittautui valitsemani viini korkkivikaiseksi. Kaapissakaan ei ollut yhtään punaviinipulloa jälellä korvaamaan tätä. Vitutti. Tästä sainkin sitten inspiraation lähteä taas hamstraamaan kaappiin muutamia peruspunkkuja niitä tilanteita varten, kun A-market on kiinni ja jotain hyvää tarvisi. Kuitenkin niitä tilanteita jolloin yllättävä inspiraatio kokkailuun iskee tulee aina välillä. Ja tietysti korkkivikojakin varmasti sattuu vielä jatkossa.

Petalos 2008

Pari vuotta sitten oli Bierzon alue yksi trendikkäimmistä alueista ja tässä yksi tämän alueen huipputuotteista, kuten myös yksi omista suosikkiviineistäni. Käsittelin tätä viiniä jo ensimmäisessä varsinaisessa postauksessani. Vuoden 2007 vuosikerta oli parempaa, mutta 2008 on myös hyvä. Tämä viini sopii melkein kaikenlaisen lihan kanssa. Itse olen monesti juonut tätä grillatun possun kanssa, mutta menee myös hyvin lampaan tai naudanlihan kanssa.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/460497

Jim Barry The Lodge Hill Shiraz 2007

Austraalialaiset Shirazit taitavat tällä hetkellä olla kansan keskuudessa suosituimpia viinejä. Sinänsä vähän hassua, siellä kovin moni ruoka näiden kanssa ei sovi. Kuitenkin tämä viini on oivaa varsinkin riistan, kuten myös lampaan kanssa. Ja miksei myös kunnon pihvinkin kanssa. Tämä on hyvä valinta jos tykkää todella täyteläisistä turboahdetuista marjahilloista.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/447157

Nipozzano Riserva Chianti Ruffina 2006

Hinta/laatusuhteeltaan Alkon paras Chianti. Tätä voi nauttia aina kun tekee mieli tehdä Italialaista. Lihainen pasta, maksa, Italialaiseen tyyliin valmistettu porsas tai nauta jne ovat oiva valinta tämän kanssa.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/006654

torstai 12. elokuuta 2010

Salcicciaa, polentaa ja sinappista sienimuhennosta

Tuli vahingossa otettua pieni varaslähtö syksyyn ja vielä elokuun kuumimpana päivänä. Ei ehkä ollut ajankohdallisesti ihan nappivalinta. Yritin vielä etukäteen huijata itseäni, että syödäänhän kesällä grillimakkaraakin, mutta ei sille voi mitään. Mieli vetää syksyyn kun lomat on loppu. Tosi hyvää tämä silti oli.

Salcicciaa, polentaa ja sinappista sienimuhennosta


8 salciccia raaka-makkaraa tai jotain muuta yrttistä makkaraa
1 rkl voita

Lisäksi
Polentaa
Sienimuhennosta

Grillaa tai paista makkarat miedolla lämmöllä kypsiksi molemmilta puolin. Makkarat kannattaa kääntää parinkin kerran etteivät ne pala pinnalta, sillä raaka-makkarat kypsyvät melko hitaasti. Noin 6 minuuttia per puoli on hyvä aika. Tarjoa polentan ja sienimuhennoksen kanssa.

Polenta

1 dl polentajauhoja
2 dl kermaa
4 dl kanalientä
60 grammaa voita
60 grammaa parmesaania raasteena
suolaa ja mustapippuria

Kiehauta kerma ja kasvisliemi. Lisää polentajauhot joukkoon ja keitä kunnes sopivan paksua. Lisää voi ja parmesaani joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sinappinen sienimuhennos

200 grammaa kantarelleja
1 pieni sipuli
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl kasvislientä
2 dl kermaa
1,5 rkl sinappia
suolaa ja pippuria

Pilko sipuli ja kantarellit pieniksi. Kuulota ensin sieniä voissa muutama minuutti, kunnes niistä irtoava neste alkaa haihtua ja lisää sen jälkeen sipuli. Jatka kuulottamista kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää vehnäjauhot ja sekoita ne seokseen. Lisää kasvisliemi ja kerma ja keitä kunnes muhennos on saostunut sopivaksi. Mausta sinapilla, suolalla ja pippurilla. Jos haluat vahvemman sinapin maun, lisää sinapin määrää.

Tämän lisäksi tarjosin myös balsamicolla maustettuja kuivattuja tomaatteja. Yritin löytää tässä jotain sopivaa tasapainoa Italian ja kotimaisten raaka-aineiden välillä ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Makkarat tein myös itse uusimman Glorian Ruuan ja Viinin ohjeen mukaan, mutta valmiita makkaroita voi myös varmasti käyttää. Jossain vaiheessa voisin tehdä postauksen itsetehdyistä makkaroista kunhan vähän kokemusta kertyy enemmän niiden tekemisestä, sillä ne ovat uskomattoman hyviä.

perjantai 6. elokuuta 2010

TT vol 2.

Kävin keskiviikkoaamuna hammaslääkärissä, jossa multa leikattiin oikea yläviisaudenhammas. Suht helppo ja kivuton operaatio, mutta pakotti yhden päivän ajaksi kylmälle nestedieetille. Kahden Ben & Jerry paketin jälkeen jätski alkoi melkoisesti tökkimään, mutta onneksi voi vastapainoksi nauttia nestemäistä leipää! Tässä muistiinpanot tämänkertaisesta Pikkulintu sessiosta.

JK Holtmann Treehuggin' IPA (6,5e/0,4l hanasta)

Ennestään itselle tuntemattoman Tanskalaisen JK Holtmann panimon IPA johon on käytetty monissa halpisviineissä tuttua huijauskeinoa, eli tammilastujen uittamista tynnyrissä. Viineissä tulokset nyt on mitä on, mutta Treehuggin'in kohdalla tulokset olivat ainakin hyviä. Tämän paksuvaahtoisen oluen tuoksu oli selkeän jenkkihumaloitu ja hiukan kuivahko. Maussa erottui selkeästi humaloinnin ohella yllättävänkin tuhti mallasrunko ottaen huomioon, että prosentteja tässä oli vaan 6,6%. Jälkimaussa oli miellyttävää, mutta terävää kitkeryyttä. Todella tasapainoinen IPA, tätä mielellään näkisi Alkossakin johonkin järkevään hintaan. Taitaa olla turha toivo.

Southern Tier Gemini (6,5e/0,4l hanasta)

Tämä oli sitten se snobijuopon ykkösvalinta: 6,5 euroa maksava, 10,5% prosenttinen double IPA. Gemini on Southern Tierin Hoppe ja Unearthly double IPA:n sekoitus ja olikin melkoinen makupommi. Tuoksu oli humaloitu, huomattavan makea ja hennon rusinainen ja mansikkainen. Maku oli myös hiukan makea, runsaan hedelmäisen humaloitu. Tuhti mallasrunko maistui myös. Aika hyvin oli prosentit onnistuttu piilottamaan, vaikka alkoholi tuntui välillä pienenä terävyytenä jälkimaussa. Tämä on ilmeisesti jo jonkinverran vanhaa erää, niin terävin humalointi oli ehtinyt pehmentymään. Vaikea sanoa onko olut huonontunut tästä syystä, sillä minulle maistuu parhaiten tällaiset hiukan makeat double IPA:t. Todella hyvää! Sääli, että tämä taitaa loppua hanasta aika nopeaan, sellainen suosikki kun tuntui olevan.

Southern Tier Pale Ale (6,5e/0,4l hanasta)

Saman panimon pale ale. Tuoksu hyvin kitkerä ja maussa ehkä enemmän brittityylistä humalointia. Ei kovinkaan hedelmäistä ja melko kuivaa. Vähän liian terävä maku, ainakin edeltävään verrattuna. Tämä voisi olla parempi vähän vähemmän alkoholisena ja kevyempänä maitokauppaversiona. Nyt tämä oli vaan liian kuiva ja kitkerä, että olisi toiminut todella hyvin. Ei tämä missään nimessä huonoa ollut, mutta ei mitenkään erityisen hyvääkään.

Beer Hunters Syntipukki (10e/0,33l)

Porilaisen panimoravintola Beer Huntersin Imperial Porter. Tuoksussa portermaista tuhkaa, kitkerää paahteisuutta ja vähän makeutta. Maku on todella täyteläinen, tuhkainen ja pehmeän kuiva. Kuin Koffin Porterin paksu isoveli. Todella hyvä olut. Beer Hunters tuntuu muutenkin olevan tämän hetken mielenkiintoisin suomalaispanimo. Sääli, että näitä tuotteita vammaisesta alkoholilainsäädännöstä johtuen ei kaupoista löydy ja epäilen, ettei Alkoonkaan tätä eksy.

Amager Imperial Stout Barrel Aged (10e/0,25l)

Tässä taas yksi muodikas tynnyrikypsytetty imperial stout, tällä kertaa bourbontynnyrissä. Tämän huomaakin selkeästi tuoksussa, joka on runsaan makea, vaniljainen ja omenainen. Maku ei ole ihan niin makea, paahteisuus tulee enemmän läpi. Suutuntuma on melko täyteläinen. Näistä tynnyrikypsytetyistä bourbontynnyrit tuntuvat sopivan kaikkein parhaiten imperial stouteille korostaen imperial stouttien parhaita puolia, vaniljaisuutta ja makeutta.